Japanilaisen kalapainantatekniikan opettelin 40 vuotta sitten. Vanhoja esineitä aloin sijoittaa raameihin muutamaa vuotta myöhemmin. Maalannut olen kauemmin.

Taiteen tekeminen ja tekniikan oppiminen on ollut minulle vakava, mutta iloinen asia.

En ole koskaan yrittänyt pakottautua taidesynkkyyteen. Se olisi luonteeni vastaista ja mahdotontakin, koska olen paljon merellä.

Taidenäyttelyitä pidän keskimäärin kolme vuodessa, yhteisnäyttelyissä ja taidemessuilla olen mukana silloin tällöin.

Lisäksi töitäni on ollut esillä vanhainkodeissa ja muissa paikoissa, joihin olen ajatellut voivani tuoda hyvää mieltä.

Osa tuotannostani on tilaustöitä; lahjoja päivänsankarille jolla on jo kukkamaljakko, ennätyskaloista tehtyjä kalapainantatöitä, tilaajan omista esineistä tehtyjä tauluja, maalauksia ja yritysten liikelahjoja.

Vuosituhannen vaihtuessa päätin lopettaa ”sen oikean hetken” odotuksen. Pudottauduin kravatista ja jätin säännöllisen palkkapussin. Päätin itsenäistyä. Olin velaton mies ja lapset olivat kasvaneet aikuisiksi.

Vuodessani on nykyisin kaksi erilaista työkautta. Kesällä kalastan ja järjestän meriretkiä Suomenlahdella. Muu aika on varattu taiteelle ja kirjoittamiselle.

Kalaa syön yli kaikkien ohjearvojen ympäri vuoden.