Tarinataulut

Kun merenneidon sukkanauha takertui verkkooni, tiesin aina olleeni oikeassa; kyllä merenneitoja on olemassa.

Etsin vanhoja esineitä joissa on elämän tuntua. Vuosien varrella olen onnistunut keräämään niitä paljon talteen. Vaimoni mielestä kotimme muistuttaakin liian usein antiikkiliikettä.

Vanha pumpuliverkko tuohikohoineen tai kolhuinen pirtulekkeri tuo mieleen kuulemani jutun ja taulu alkaa syntyä. Työni rakentuu esineen ympärille tai käytän sitä osana maalausta. Tarina valmistuu taulua työstäessäni, mutta karkaa yleensä omille teilleen. Tarinat eivät ole siten taulujen kirjallisia selityksiä.
Elämän tuntuisia esineitä olen pelastanut kehyksiin verkkovajojen nurkista parikymmentä vuotta.

 REITTISELOSTUS

Mentiin taas paatilla  Uuteenkaupunkiin. Matka ottaa monta päivää.

Porkkalan selän yli kannattaa oikaista Sadelnin lounaispuolelta Suparbådaneille että saa ottaa ryypyn.

Nauvon tuolla puolen, siinä Hoppiluodon lähellä saa taas  topata. Siinä on Paukut. Mutta Mariluoto kannattaa kiertää.

Paukkujen jälkeen tulee Isäntäkari, Emäntäkari, Tupsukari, Säärikari, Montti ja Montin Pultti.

Sekä Mullinniemi, Jullinniemi, Kiimaniemi, Kirppuluoto ja Kuiva Kalsaari.

Pahaluoto on huono eikä Raaka ole parempi. Mutta onneksi lähellä on Pöllö, Verkkokuonopää, Paskouri ja Hiiri.

Ennen Velkuaa tulee Hevoslot, Jänislot, Kekolot, Kivitok ja Hevonkack. Ja sitten vielä Heinlot, Koilot, Timmelot, Kuslot, Teinipussit ja Kalutnäs.

Sekä Murhaluoto. Niitä on useampikin.

Kun Iso Muna vilahtaa tietää että tullaan Kustavin ränniin. Eikä ole enää pitkälti kun Isokari on horisontissa.

Kuliluodon ja Vähä-Varestuksen välistä näkyy molemmat Hylkimykset. Sitten tulee Hummi ja Humalainen.

Ja sitten Pakkahuoneen laiturilla mies jo kysyy reittiä Pukkipöllään.